Jamaikan torilla

Ahihi, laskin matikkaa hieman. Osasin hieman. Sitten luovutin hieman. Mutta nyt osaan olla sujut sen kanssa. Olen luovuttaja ja sellaisena olen paras. Se tuntuu hemmetin hyvältä.Mun sana alkaa painaa tässä perheessä. Kysyin äidiltä että millä ne menee töihin ja se sano että pyörällä. Vastasin Aha ja äiti sanoi heti että he voivatkin mennä autolla ja heittää mut kouluun. Jotain se vielä höpisi ovista ja hakemisesta mutta tuskin se oli mitään tärkeää. On oikeastaan hienoa olla "ainoa" lapsi. Itsekkyyteni pääsee parhaimpiin oikeuksiinsa. Miksei näin ole ollut aikaisemmin?